Täällä taas, pitkästä aikaa! Viime viikko oli niin opparin ja työn täyteinen ettei aikaa tuntunut olevan oikein millekään muulle. Nyt mulla on menossa viiden päivän vapaat ja viikonlopuksi sitten taas takasin tiskin taakse palvelemaan päihtyneitä.
Mä en aio olla poikkeus kaikkiin niihin kevään hehkuttajiin, koska hei, KEVÄT ON TÄÄLLÄ! LUMI ON POISSA JA MÄ OLEN ELOSSA JA MUSSA ON VIRTAA JA PYSTYN TAAS MIHIN VAAN! Tällanen olo mulla on nyt vaan ollu viime päivinä, sillä mä kuulun niihin ihmisiin, joiden mielialaan vaikuttaa hyvin paljon ulkona vallitseva säätila. Mua on tosi vaikea saada huonolle tuulelle silloin kun aurinko paistaa ja ne helvetin linnutkin laulaa yms. pakettiin kuuluvaa. Oon siivoillu ja kuunnellu hyvän mielen musiikkia koko päivän, tanssinu sohvalla (ja todennäköisesti vaurioittanut tällä toiminnalla erään naapurimme verkkokalvoja pysyvästi, soooriiii) sekä nuuhkinut kevään tuoksuja partsilla. Mun pitää nyt ehkä ottaa tää uusi elinvoima ja valjastaa se muun muassa työharjoittelupaikan etsimiseen, siihen opinnäytetyön vääntämiseen ja, kenties jopa vaatekaapin siivouksen jäljiltä syntyneen järjettömän vaatekasan roudaamiseen jollekin kirpputorille. Seuraavat Siivouspäivätkin on vasta 24.5. ja ennen sitä ois kiva päästä eroon kaikesta ylimääräsestä roinasta. Toisaalta, itseni tuntien voin melko varmuudella sanoa, että oon kumminki vasta tohon mennessä saanut itsessäni herätettyä sen ylimääräisen kaappitilan ja rahan ahneen ämmän, joka jaksaa roudata säkkikaupalla tavaraa ihmisten pengottavaksi.
Olin eilen pitkästä aikaa lapsenvahtina aivan järjettömän suloselle pienelle tytölle ja alkoi taas kerran oikein toden teolla ottaa päähän tää mun alavalintani. Voi kun mä oisin voinut sillon lukiossa jo tajuta mikä on mun kutsumusammattini sen sijaan, että tajuan sen nyt, viittä vaille valmiina restonomina. Ei siinä, onhan mulla aikaa vaikka kuinka opiskella itteni vielä vaikka lapsipsykologiksi, mutta toistaiseksi ainakin oon saanut kyllä opiskelusta tarpeekseni. Tai sitten mä voin yrittää luoda jonkinlaista "uraa" restonomina ja pitää ton lasten hoitamisen vähän niin kuin harrastuksena, maybe? En tiiä. Alkaa tää ainainen tulevaisuuden pohtiminen, eteenpäin pyrkiminen ja valintojen tekeminen vaan särkeen päätä. Sen vuoksi lopetankin sen taas tähän paikkaan ja nautin tästä hetkestä sekä Hank Moodyn seurasta loppuillan.
Ihanaa kevättä ja paljon rakkautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti