'Cuz you were always made to want it all but now you got to make it on your own

Täällä taas, pitkästä aikaa! Viime viikko oli niin opparin ja työn täyteinen ettei aikaa tuntunut olevan oikein millekään muulle. Nyt mulla on menossa viiden päivän vapaat ja viikonlopuksi sitten taas takasin tiskin taakse palvelemaan päihtyneitä. 

Mä en aio olla poikkeus kaikkiin niihin kevään hehkuttajiin, koska hei, KEVÄT ON TÄÄLLÄ! LUMI ON POISSA JA MÄ OLEN ELOSSA JA MUSSA ON VIRTAA JA PYSTYN TAAS MIHIN VAAN! Tällanen olo mulla on nyt vaan ollu viime päivinä, sillä mä kuulun niihin ihmisiin, joiden mielialaan vaikuttaa hyvin paljon ulkona vallitseva säätila. Mua on tosi vaikea saada huonolle tuulelle silloin kun aurinko paistaa ja ne helvetin linnutkin laulaa yms. pakettiin kuuluvaa. Oon siivoillu ja kuunnellu hyvän mielen musiikkia koko päivän, tanssinu sohvalla (ja todennäköisesti vaurioittanut tällä toiminnalla erään naapurimme verkkokalvoja pysyvästi, soooriiii) sekä nuuhkinut kevään tuoksuja partsilla. Mun pitää nyt ehkä ottaa tää uusi elinvoima ja valjastaa se muun muassa työharjoittelupaikan etsimiseen, siihen opinnäytetyön vääntämiseen ja, kenties jopa vaatekaapin siivouksen jäljiltä syntyneen järjettömän vaatekasan roudaamiseen jollekin kirpputorille. Seuraavat Siivouspäivätkin on vasta 24.5. ja ennen sitä ois kiva päästä eroon kaikesta ylimääräsestä roinasta. Toisaalta, itseni tuntien voin melko varmuudella sanoa, että oon kumminki vasta tohon mennessä saanut itsessäni herätettyä sen ylimääräisen kaappitilan ja rahan ahneen ämmän, joka jaksaa roudata säkkikaupalla tavaraa ihmisten pengottavaksi. 

Olin eilen pitkästä aikaa lapsenvahtina aivan järjettömän suloselle pienelle tytölle ja alkoi taas kerran oikein toden teolla ottaa päähän tää mun alavalintani. Voi kun mä oisin voinut sillon lukiossa jo tajuta mikä on mun kutsumusammattini sen sijaan, että tajuan sen nyt, viittä vaille valmiina restonomina. Ei siinä, onhan mulla aikaa vaikka kuinka opiskella itteni vielä vaikka lapsipsykologiksi, mutta toistaiseksi ainakin oon saanut kyllä opiskelusta tarpeekseni. Tai sitten mä voin yrittää luoda jonkinlaista "uraa" restonomina ja pitää ton lasten hoitamisen vähän niin kuin harrastuksena, maybe? En tiiä. Alkaa tää ainainen tulevaisuuden pohtiminen, eteenpäin pyrkiminen ja valintojen tekeminen vaan särkeen päätä. Sen vuoksi lopetankin sen taas tähän paikkaan ja nautin tästä hetkestä sekä Hank Moodyn seurasta loppuillan.

 Ihanaa kevättä ja paljon rakkautta!

She ran out in the woods

Kotiuduin maanantaina Jämsästä Espooseen ja junassa istuessa ihan hymyilytti kun oli niin kiva viikonloppu! Okei, ehkä vähän ärsytti se, että olin raahannut mukanani luistimet (ja tavaraa oli ilmankin liikaa) eikä ees päästy luisteleen koska oli niin lämmintä ja vetistä. Mutta plussa-asteet on kaikesta huolimatta hyvä! Kevään tuoksu on hyvä! Jee.

Mulla oli tarkoituksena postailla Jämsästä käsinkin, mutta nettiyhteys korvessa oli eri mieltä. Ei oikein päästy sopuun, joten säästin tän kuvapläjäyksen ilmoille täräyttämisen tälle illalle.

Viikko sitten keskiviikkona vietettiin tosiaan Mikan synttäreitä ja mä tein elämäni ensimmäisen voileipäkakun! Eihän siitä mitenkään erityisen kaunis tullut, mutta hyvää oli. Note to self: Jos pitää kiireisellä aikataululla valmistaa jotain tarjottavaa, älä valitse jotakin sellaista jota et ole koskaan tehny. Turhautunut itkuhan siinä vaan pääsee.

Mä rakastan mun Jämsä-kotia. Äiti on, kuten kuvista näkyy, melko intohimoinen sisustaja eikä koti olisi koti ilman äitiä.Välillä on ihanaa paeta kaupungin hektisyyttä tällasen maalaisromantiikan keskelle vaikka Espoosta en enää luopuiskaan. Haluisin hirveesti saada mun ja Mikan kämpästä VALMIIN. Tällä hetkellä meijän nurkissa lojuu yhä kaapinovia ja listoja ajoilta jolloin astianpesukone asennettiin (huom. siitä on jo jonkin aikaa....), mulla ei vieläkään ole kirjahyllyä tai tarpeeksi vaatesäilytystilaa enkä mä ole vieläkään saanu ripustettua seinille ihania valokuvia, joita oon varannu sitä varten. Meillä ei vaan ole tässä kämpässä tarpeeksi tilaa ja sitä paitsi me joudutaan joka tapauksessa muuttaan tästä pois kun koulut on ohi joten motivaatio laittaa tätä kämppää on vähän nollissa. Aattelen vaan koko ajan että "sitten siinä seuraavassa kodissa..."

Yhtenä päivänä Jämsässä oleskeluni aikana paistettiin nuotiomakkaraa! Oikeesti, kuinka kauan oli viime kerrasta? 10 vuotta? :D Kaikki ruoka maistuu niin paljon paremmalta pakkasessa.

Tehtiin myös sushia Vilman ja äitin kanssa. Mä yllätyin siitä, kuinka hiton helppoa se oli! Okei, olihan se näpertäminen ehkä vähän ärsyttävää, mutta mä olin kuvitellut että se sushin pyöritteleminen ois oikeesti jotenkin hankalaa. Noista tuli ihan hiton hyviä ja nyt kyllä (KAIKKI KAVERIT!!!) järkkään joku ilta sushikarkelot! Eihän noita nyt itellensä pelkästään jaksa ruveta vääntään, mutta porukalla toi on ihan hauskaa puuhaa.

Tässä kaikki tällä erää! Kiitos, hei.

Reaching up for the neon sky

Tänään on ollu taas yks niistä päivistä kun tekemistä on täytyny oikein keksimällä keksiä. En jaksa enää tuijottaa telkkarii, lukea, siivota, eikä kokkaillakaan kannata kun meidän jääkaappiin ei enää edes mahdu mitään. Tän kaiken tylsyyden johdosta lähin koulujutut tehtyäni seikkailemaan Espoon Keskukseen (!!!!kelatkaa kui tylsää mulla on!!!!) ja hain yhden mekon jonka ostin nettikirppikseltä. Mä asuin siellä ennen kuin muutettiin Mikan kanssa yhteen ja voin kertoo, et se oli kyllä elämäni paskinta aikaa. Mun solukämppä oli ihan hirvee rotanloukku ja kämppiksenä mulla oli siivoton apina. Se paikka ei tuntunu yhtään kodilta ja kun tähän tunteeseen liitti vielä sen että olin just muuttanu Jämsästä Espooseen, enkä tuntenu täältä ketään (paitsi Hennan, jota ilman oisin varmaan seonnu) oli olo aika hiton yksinäinen. Jotenki tänään kun kävi siellä pitkästä aikaa ja muisti kuinka kamalia ne ajat oli, osas olla taas entistä kiitollisempi siitä kaikesta mitä mä olen onnistunut täältä nyt saamaan.

Espoontorille oli tullut UFF, jota ei siellä ikinä mun aikanani ollut. Mekon tuojaa ootellessa kolusin sit senkin siinä lävite ja löysin tuommosen kivan ponchon 6 eurolla. Mulla on yksi poncho ennestään, mutta se on tosi paksu ja iso, vähän kylmemmille keleille tarkoitettu, kun taas tota voi pitää vähän lämpösemmilläkin keleillä.

Kuten kuvista näkee, yritin vähän harjoitella kalanruotoletin tekoa, mutta eihän siitä nyt ihan sellanen tullu ku mitä pitäis. Harjoitukset siis jatkukoon, en tajua miten oon näin huono tekeen mitään hiuksilleni.

Sain Mikalta ystävänpäivälahjaksi tollasen ihanan pikkupuun! Tykkään kauheesti kaikista erilaisista kukista ja kasveista, mutta oon vaan ihan törkeen huono pitään niitä kovin kauaa elossa. Ei auta kuin toivoa, että toi kestäis vähän pitempiäkin aikoja kastelematta. Kävin tänään myös hakeen postista meijän mummin lähettämän paketin ja siellä oli ihanat ruudulliset lapaset, tottakai tumpelonarulla varustettuna etten taas hukkais niitä, hehee. Kiitos mummi!

Ainiin! Ja sain muuten huudettua sen helistimen Limpun hyväntekeväisyyshuutokaupasta, mikä tarkoittaa siis sitä, että lähiaikoina eräs pikku prinsessa saa yllätyspaketin postissa ♥.

Loppukevennykseksi vielä päivän elämäntapaintiaani:

Pus ja rak!

You bite your friends like chocolate

Viikonloppu meni taas niin nopeasti vaikka paljon kerkesinkin tekemään. Perjantaina käytiin hoitamassa eräs haastattelu meidän opinnäytetyöhön liittyen ja alkaa taas olla hyvä fiilis ton koulun edistymisen suhteen. Paljon on vielä tehtävää mut kyllä tässä aletaan nyt oleen jo selkeesti voiton puolella. Työharjoittelupaikan löytäminen vähän jännittää kun hirveesti ei ole ollut tuuria noiden kanssa aikasemminkaan, mutta eiköhän sitä jotain keksitä.

Ystävänpäivän kunniaksi tehtiin Mikan kanssa lohimedaljonkeja, lohkoperunoita ja tsatsikia. Tsatsiki on kyllä niiiiin hyvää! Varsinkin kun hienontaa sekaan vähän tuoretta minttua. Voisin syödä koko loppuelämäni pelkkiä lohkoperunoita ja tsatsikia. Illan leffana toimi Gangster Squad ja täytyy sanoo et oli kyllä ihan kelpo filmi. Ja hei, Ryan Gosling. Tarviiko sanoo muuta?

Mika teki meille aamupalaks tänään tollasia päärynä-chevre ciabattoja. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta oli kyl aika hiton hyvää. Ainut vaan että Mika ei muistanu vihaavansa vuohenjuustoa, joka meinasi siis enemmän syötävää mulle, jeij! Alkaa olla herkuttelukiintiö aika täynnä tän viikonlopun osalta. Brownieseja pitäis vielä tehä tänään ja sit se on siinä vähäks aikaa. Alkaa tehäkin jo mieli vähän kevyempiä safkoja.

Eilen käytiin Aikun kanssa Kaivarin Kanuunassa ja mukaan tarttui tollanen Zaran pitsipaita. En ollu aikasemmin käyny kyseisessä paikassa ja aattelin et se ois ollu vähän isompi. Ihan kivoja juttuja siellä oli, mutta aika suolasii hintoja jotkut kehtaa kyl pyytää esim rikkinäisistä vaatteista. Ens viikolla pitäis lähtee käymään Jämsässä ja haluun kyllä ehdottomasti käydä pitkästä aikaa Jämsän Pirkkiksellä, joka on yhä vieläkin mun mielestä maailman paras kirpputori! 

Kaivarin Kanuunan jälkeen suunnattiin Aikun kanssa Kallioon Aleksis K:hon bisselle ja sen jälkeen käytiin vielä Pacificossa sangrialla. Hauskaa oli! Voi kun ois normaalistikin yhtä paljon aikaa kavereille kuin nyt. Välillä ihan hävettää kun kuluu kuukausia niin ettei kerkee näkeen ollenkaan. 

Nyt vielä vähän Supernaturalia ja sen jälkeen täällä alkaa todennäköisesti taas jumalaton huuto ja elämöinti kun Suomi-Kanada starttaa. Onneks Olympialaiset on vaan kerran kahdessa vuodessa :D

I can feel the love, can you feel it too?

Mut löytää nyt siis myös Bloglovin'ista ja Blogilistalta!

Hyvää ystävänpäivää kaikille, rakastakaa toisianne!



Pus ja rak,
Eveliina

Kotipäivä, kivapäivä

Kotihengailu on kyllä välillä ihan parasta. Erityisesti tänään kun ei oo tarvinnu olla yksin himassa ja koska oon saanu vaikka mitä kivaa tehtyä. Oon lukenut Juha Itkosen kirjaa "Hetken hohtava valo", järjestelly irtonaisia valokuvia albumeihin, tuunannu yhet farkkushortsit, löytänyt paljon uutta hyvää musiikkia ja tehny safkaa. Käytiin myös vähän kaupoilla ostaan aineksia huomista ystävänpäivä-dinneriä varten. Päätettiin et vietetään tänä vuonna ystävänpäivää ihan vaan himassa. Siemaillaan vähän viiniä, tehään hyvää ruokaa ja katellaan leffoja. Viime vuonna Mika vei mut kattoon Die Hard 5:sta.....

Ollu ihan kevätfiilikset jo muutaman päivän ajan! Tässä vaiheessa vuotta alkaa kaivata kesää jo ihan tosissaan - loska ei oikein kuulu mun lemppareihin. Oon sovitellu tänään kaikkia niitä ihania kesävaatteita joita haluisin voida käyttää jo nyt. Mulla on valmiina hirvee lista asioita joita haluan ens kesänä tehdä; juhannus Jämsässä, Flow-festival, puistosynttärit, joku pieni ulkomaanmatka yms.

Ujutin tänään pikkuisen kesää myös ruokavaliooni! Tein ihan superhyvää ja raikasta hedelmäsmoothieta. Vedän lähes joka päivä jonkinlaisen smoothiehässäkän naamariin ja useimmiten teen ne luonnonjogurtista, marjoista ja banaanista. Tänään teki kuitenkin mieli jotain vielä vähän raikkaampaa ja kirpsakampaa, joten päädyin siis tällaiseen versioon:

♥ 2 appelsiinia
♥ 2 kiiviä
♥ 1 päärynä
♥ jäisiä mustikoita ja mustaherukoita
♥ noin 2 kourallista minttua
♥ inkivääriä
♥ sitruunamehua

Heitin siis kaikki blenderiin ja kaadettuani Mikalle yhden lasillisen, blendasin vielä omaan annokseeni noin ruokalusikallisen verran siemeniä. Marjat kannattaa heittää sekaan suoraan pakkasesta sillä näin smoothiesta saa extraraikasta! Tästä tuli kyllä ihan törkeen hyvää, kunnon piristysruiske heti aamusta!

Mä jatkan nyt ton kirjan selättämistä kera teekupposen, heheei!

Madebylimppu

Awesome. Mika on kuumeessa, niin että eilisen teemaa jatkaen nyt on sit molemmilla sitä saikkuu, haha. Tosin mä en aio viettää taas yhtä päivää sohvan nurkassa vaan lähen vähän kahvitteleen Aikun kanssa. Ennen sitä aion kuitenkin laulaa Mikalle "Karhunpoika sairastaa", halusi se sitä tai ei, ja keittää pannullisen teetä. 

Tänään heitin niskaan mun tän hetkisen lempparipaidan. Mika ehtikin jo kommentoida että "taas sulla on toi päällä".... Collegepaidat on vaan niin mukavia ja tässä on vielä pehmee sisus! Se on mukava päällä, lämmin ja siinä on pitsiä, what's there not to like?

Ja joo, tiedän. Nää on rikki ja ne on rumat, mutta tiedättekö kun joihinkin vaatteisiin/asusteisiin syntyy melkeinpä tunneside? No nää on just sellaset kengät. Ne on ihan reikäset ja kuluneet, mutta silti ne on palvellut mua paremmin ku yhetkään kengät jotka oon ikinä omistanut. Ostin nää joskus H&M:ltä jollain parilla kympillä enkä vaan ole löytäny mistään samanlaisia tai yhtä hyviä. Ja jalassa nää on vieläkin maailman mukavimmat, uskokaa tai älkää!

Oon aina ollu sitä mieltä, että pipot ei oikein sovi mulle. Ne on aina väärän mallisia tai näyttää muuten vaan hassulta mun päässä. Tää on kuitenkin poikkeus. Ainut pipo jossa en näytä ihan takaraivottomalta! Limppu, jolta sain tämän joululahjaksi, pitää Facebookissa myös hyväntekeväisyyshuutokauppaa uuden lastensairaalan hyväksi. Huutokaupattavana on tähän mennessä ollut vaikka minkälaisia ihania virkkuutöitä ja kudelmia perheen pienimmille. Joka viikko huutokaupataan uusi Madebylimppu-käsityö ja huutokaupan voittaja maksaa huutamansa summan lahjoituksena suoraan Uusi Lastensairaala 2017 -yhdistyksen tilille. Tällä viikolla huutokaupattavana on virkattu helistin, jota olen itsekin jo huudellut kaverin muksulle. TÄSSÄ siis linkki huutokauppaan. Huutamalla juttuja omaksesi ilahdutat useampaa lasta lahjan saajan lisäksi!

Ja loppukevennykseksi, päivän sammakko:

G'day!