Kotiuduin maanantaina Jämsästä Espooseen ja junassa istuessa ihan hymyilytti kun oli niin kiva viikonloppu! Okei, ehkä vähän ärsytti se, että olin raahannut mukanani luistimet (ja tavaraa oli ilmankin liikaa) eikä ees päästy luisteleen koska oli niin lämmintä ja vetistä. Mutta plussa-asteet on kaikesta huolimatta hyvä! Kevään tuoksu on hyvä! Jee.
Mulla oli tarkoituksena postailla Jämsästä käsinkin, mutta nettiyhteys korvessa oli eri mieltä. Ei oikein päästy sopuun, joten säästin tän kuvapläjäyksen ilmoille täräyttämisen tälle illalle.
Viikko sitten keskiviikkona vietettiin tosiaan Mikan synttäreitä ja mä tein elämäni ensimmäisen voileipäkakun! Eihän siitä mitenkään erityisen kaunis tullut, mutta hyvää oli. Note to self: Jos pitää kiireisellä aikataululla valmistaa jotain tarjottavaa, älä valitse jotakin sellaista jota et ole koskaan tehny. Turhautunut itkuhan siinä vaan pääsee.
Mä rakastan mun Jämsä-kotia. Äiti on, kuten kuvista näkyy, melko intohimoinen sisustaja eikä koti olisi koti ilman äitiä.Välillä on ihanaa paeta kaupungin hektisyyttä tällasen maalaisromantiikan keskelle vaikka Espoosta en enää luopuiskaan. Haluisin hirveesti saada mun ja Mikan kämpästä VALMIIN. Tällä hetkellä meijän nurkissa lojuu yhä kaapinovia ja listoja ajoilta jolloin astianpesukone asennettiin (huom. siitä on jo jonkin aikaa....), mulla ei vieläkään ole kirjahyllyä tai tarpeeksi vaatesäilytystilaa enkä mä ole vieläkään saanu ripustettua seinille ihania valokuvia, joita oon varannu sitä varten. Meillä ei vaan ole tässä kämpässä tarpeeksi tilaa ja sitä paitsi me joudutaan joka tapauksessa muuttaan tästä pois kun koulut on ohi joten motivaatio laittaa tätä kämppää on vähän nollissa. Aattelen vaan koko ajan että "sitten siinä seuraavassa kodissa..."
Yhtenä päivänä Jämsässä oleskeluni aikana paistettiin nuotiomakkaraa! Oikeesti, kuinka kauan oli viime kerrasta? 10 vuotta? :D Kaikki ruoka maistuu niin paljon paremmalta pakkasessa.
Tehtiin myös sushia Vilman ja äitin kanssa. Mä yllätyin siitä, kuinka hiton helppoa se oli! Okei, olihan se näpertäminen ehkä vähän ärsyttävää, mutta mä olin kuvitellut että se sushin pyöritteleminen ois oikeesti jotenkin hankalaa. Noista tuli ihan hiton hyviä ja nyt kyllä (KAIKKI KAVERIT!!!) järkkään joku ilta sushikarkelot! Eihän noita nyt itellensä pelkästään jaksa ruveta vääntään, mutta porukalla toi on ihan hauskaa puuhaa.
Tässä kaikki tällä erää! Kiitos, hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti