maanantai 17. helmikuuta 2014

Reaching up for the neon sky





Tänään on ollu taas yks niistä päivistä kun tekemistä on täytyny oikein keksimällä keksiä. En jaksa enää tuijottaa telkkarii, lukea, siivota, eikä kokkaillakaan kannata kun meidän jääkaappiin ei enää edes mahdu mitään. Tän kaiken tylsyyden johdosta lähin koulujutut tehtyäni seikkailemaan Espoon Keskukseen (!!!!kelatkaa kui tylsää mulla on!!!!) ja hain yhden mekon jonka ostin nettikirppikseltä. Mä asuin siellä ennen kuin muutettiin Mikan kanssa yhteen ja voin kertoo, et se oli kyllä elämäni paskinta aikaa. Mun solukämppä oli ihan hirvee rotanloukku ja kämppiksenä mulla oli siivoton apina. Se paikka ei tuntunu yhtään kodilta ja kun tähän tunteeseen liitti vielä sen että olin just muuttanu Jämsästä Espooseen, enkä tuntenu täältä ketään (paitsi Hennan, jota ilman oisin varmaan seonnu) oli olo aika hiton yksinäinen. Jotenki tänään kun kävi siellä pitkästä aikaa ja muisti kuinka kamalia ne ajat oli, osas olla taas entistä kiitollisempi siitä kaikesta mitä mä olen onnistunut täältä nyt saamaan.


Espoontorille oli tullut UFF, jota ei siellä ikinä mun aikanani ollut. Mekon tuojaa ootellessa kolusin sit senkin siinä lävite ja löysin tuommosen kivan ponchon 6 eurolla. Mulla on yksi poncho ennestään, mutta se on tosi paksu ja iso, vähän kylmemmille keleille tarkoitettu, kun taas tota voi pitää vähän lämpösemmilläkin keleillä.

Kuten kuvista näkee, yritin vähän harjoitella kalanruotoletin tekoa, mutta eihän siitä nyt ihan sellanen tullu ku mitä pitäis. Harjoitukset siis jatkukoon, en tajua miten oon näin huono tekeen mitään hiuksilleni.



Sain Mikalta ystävänpäivälahjaksi tollasen ihanan pikkupuun! Tykkään kauheesti kaikista erilaisista kukista ja kasveista, mutta oon vaan ihan törkeen huono pitään niitä kovin kauaa elossa. Ei auta kuin toivoa, että toi kestäis vähän pitempiäkin aikoja kastelematta. Kävin tänään myös hakeen postista meijän mummin lähettämän paketin ja siellä oli ihanat ruudulliset lapaset, tottakai tumpelonarulla varustettuna etten taas hukkais niitä, hehee. Kiitos mummi!

Ainiin! Ja sain muuten huudettua sen helistimen Limpun hyväntekeväisyyshuutokaupasta, mikä tarkoittaa siis sitä, että lähiaikoina eräs pikku prinsessa saa yllätyspaketin postissa ♥.


Loppukevennykseksi vielä päivän elämäntapaintiaani:


Pus ja rak!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti